Välipalapipo

Siinä, että suorittaa sukkakilpailuetapin nopeaan on se ongelma, että joutuu odottamaan hirrrrrrmuisen kauan uutta etappia. Kaikesta kisaamisesta huolimatta jostain syystä haluttaisi tehdä eniten sukkia, muttei viitsi, koska sitten seuraavan etapin alkaessa sukkapuikot ovatkin ehkä kiinni jossakin työssä. Siispä jotain muuta.

 

Malli: Yes Checks By Stephen West, ilmaisohje Ravelryssa.

Lanka: Madelinetosh tosh DK, väri Composition Book of Grey.

Menekki: 74 g.

Puikot: 4 mm.

 

Bongasin tämän ilmaisohjeen Instagramin kautta jokin aika sitten. Pipo valmistui nopeasti ja tosh DK oli yhtä ihastuttavaa kuin aina. Langan väri vaan on kumma. Sen kai pitäisi olla harmaa, mutta se viettää kyllä todella paljon liilan suuntaan, kuten kuvista näkyy. Sireenitkin ehkä vaikuttavat. En tiedä tykkäänkö vai en, tilatessani oletin saavani harmaata lankaa.

 

 

Ohje on todella yksinkertainen, neulotaan oikeaa ja nurjaa ruutuina, vaihtoehtoina on joko 8 o, 8 n tai 16 o, 16 n. Valitsin pienemmät ruudut. Ympärys osui hyvin kohdilleen.

 

Pituudesta en ole ihan varma.

 

 

Ehkä yhden mallikerran olisi voinut jättää pois. Voi olla, että puran vielä. En toisaalta edes tiedä, kelle tämä on menossa.

 

Teetä, iloa ja lankoja

Lähdimme miehen kanssa kesäretkelle pääkaupunkiin. Löysin ilokseni netistä Mariankadulla sijaitsevan Maisonet-liikkeen, jossa myydään useita eri laatuja Kusmi-teetä. Olen suuri Kusmi-teen ystävä, suosikkini ovat Prince Wladimir ja Anastasia. Liikkeessä oli ystävällinen palvelu, hinnat olivat hyvää tasoa ja lähdin kaupasta onnellisen tuon maailman hienoimman paperikassin kanssa.

 

 

Ostin tuon hopeanvärisen laatikon, jossa on teepusseja eri makuja (psst myös Imperialia) ja sitten vihreää jasmiiniteetä ja mustaa suklaa-minttuteetä. Niitä en ole vielä kokeillut. Meidän perheessä aikuiset juovat pelkästään teetä ja jostain syystä mies inhoaa Kusmin mustia teelajeja. Nooh, enemmän mulle.... Vihreät lajit menevät sentään hänellekin.

 

Kusmi on teenä aika vahvaa, mikä on parasta. Itselleni huonoin mahdollinen teekokemus on:

 

 pienessä kupissa haaleaa vettä vähän yli puolivälin ja siinä Liptonin perusteepussi, josta tulee hädin tuskin väriä eikä ainakaan makua.

 

Näissä aromit suorastaan hyppäävät nenälle, kun purkin avaa. Lisäksi olen huomannut, että aromit myös säilyvät hyvin metallipurkeissa ja siksi meillä kaikki teet pidetään peltipurkeissa avaamisen jälkeen. Juomme toki muutakin. Paras perustee on Nordqvistin Keisarin morsian, aina hyvä. Vihreistä suosikkini oli pitkään Twiningsin Green earl grey, mutta sitä ei näytä enää saavan irtoteenä lainkaan. Nyyh. Joitakin korvaavia versioita on, mutta en pidä niistä yhtä paljoa. Pussiteenä sitä vielä saa.  

 

  

Stockmannilla myytiin Helsingissä näköjään myös noita isompia Kusmi-purkkeja joitakin lajeja. Turussa on ollut myynnissä vain viiden pikkupurkin settejä. Stockmannin hinnat olivat Maisonetia korkeampia. Stockmannilta ostinkin sitten tällaista toista ranskalaista teetä yhden setin. Siinä on kolme mustaa ja kolme vihreää teelaatua. Tuoksut näissäkin olivat aika mahtavat. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että Ranskassa tehdään hyvää teetä. Vaikka britit juovat teetä paljon, siellä ei juuri mauilla mallata. Perustee on tosin siellä todella hyvää, oli sitten kyse melkein mistä tahansa merkistä. Ihan toisesta maailmasta kuin meidän Liptonit.

 

Mitään muuta vikaa näissä ei ole kuin se, että kauniita purkkeja kertyy pinotolkulla ja miehellä menee hermot. :-D

 

 

Päivän toinen varsinainen kohde oli snurre, jossa en ollut aiemmin käynyt. Aivan ihana lankakauppa hiukan Kampin takana. En tahtonut aluksi millään löytää sitä, mutta onneksi löysin. Myyjä oli sympaattinen ja palvelu hyvää. Ongelmana oli lähinnä, että mitä EN osta.

 

 

Lopulta päädyin tähän kvartettiin. Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Valaan laulu, Malabrigon Sockia värissä Cote d´Azure, Väinämöinen sportia värissä Ärjy ja Tukuwoolia hennon roosana.

 

Valaan laulua olen aina ihaillut, samoin Ärjyä. Malabrigot saapuivat kauppaan mun siellä ollessa. Kylläpä oli tuuri ja aivan ihania värejä, oli todella vaikea valita.

 

Olipa kiva päivä!

Stage Three - Touring Bubbles

Tour-de-Sockin kolmas etappi alkoi suomalaisittain hienosti sunnuntaiaamuna klo 8. Tällä kertaa ilmestynyt malli olikin aika helppo ja päätin testata omaa nopeuttani. Aloin neuloa saman tien ja pieniä taukoja lukuun ottamatta neuloin klo 21 asti. Laskin, että neulomisaika kaikkinensa oli 12 tunnin paikkeilla. Kädet olivat kyllä kovilla!

 

Malli: Touring Bubbles By Karen Buhr.

Lanka: SweetGeorgia Yarns Tough Love Sock, väri Silver.

Menekki: 82 g.

Puikot: 2,25 mm.

 

Mallissa on palmikoita ja pitsiä, se aloitettiin ylhäältä ja siinä oli normaali kantapää. Tosin ohjeen kantapäästä tuli valtavan suuri. Mallineule oli helppo ja palmikkokierrokset olivat hankalimmat koko jutussa.

Arvoin aamulla nopeasti, mikä näistä sponsoreiden langoista tähän parhaiten sopisi.
 

 

Olin alun perin ajatellut tehdä sukat punaisella, mutta siinä on sen verran monivärisyyttä, että päädyin kuitenkin harmaaseen. Hopeasäikeen turkoosia haluan vielä säästellä ja PukkIlukaan en halunnut näihin käyttää.
 

 

SweetGeorgian sukkalanka oli näin ensikäytössä tosi miellyttävää ja tykkään, kun sen harmaassa on erilaisia sävyjä.

 

 

Yritimme kuvailla näitä saippuakuplien kanssa, mutta olihan se melko vaikeaa.

 

 

Tällä etapilla olin seitsemäs! Ihmeellistä! Seuraava etappi sisältää pelättyjä helmiä ja alkaa 2.7. klo 4.30. Ei tule olemaan mulle helppo etappi.

Yhden palmikon takki

Pojalta tuli jälleen neuletakkitoive ja yhteistyössä selailimme malleja Ravelryssa. Tämä maksullinen malli vastasi eniten hänen näkemystään, joten sillä lähdettiin.

 

Malli: Men´s One Cable Cardigan By Josh Bennett.

Lanka: Drops Nepal.

Menekki: 562 g.

Puikot: 5,5 ja 6 mm.

 

Koska lanka oli paksua, valmista tuli melko nopeaan. Nepal on kyllä hinta-laatusuhteeltaan tosi hyvä lanka ja miellyttävä kutoa. Ei kutitakaan. Tätä sain ostettua Drops Supersalesta, joten takille ei paljoa tullut hintaa.

 

 

Tein pienimmän koon mukaan. Tiheys oli ehkä hiukan eri, mutta poika oli pienempi kuin pienin koko, joten takista tuli täysin sopiva. Reunuksista tein 2,5 cm ohjetta kapeammat, koska muuten olisi tullut liian iso. Ompelin kauluksesta muutamalla pistolla reunan kiinni, että pysyy alhaalla.

 

 

Nappeja ja napinläpiä tähän ei tullut ollenkaan, mikä ihan asia! Poikakin nimenomaisesti halusi tällaisen päälle heitettävän takin ilman kommervenkkeja. Toisen etukappaleen palmikko onkin ainoa juju koko takissa. Vartalo-osa tehtiin kainaloihin asti yhtenäisenä, olkasaumat neuloin 3:n puikon päättelyllä umpeen. Reunuksen silmukat poimittiin reunasta. Hihat olisi kuulunut aloittaa hihansuusta, mutta minä halusin tästä saumattoman ja poimin hihasilmukat käsiaukoista ja neuloin alaspäin. Samalla on helppo säädellä pituutta.

 

 

Olen tähän aikas tyytyväinen, samoin poika. Ainoa harmittavainen asia on oikeassa kuvassa näkyvä pönötys, reunus on ilmeisesti siinä kohtaa liian kireä (vaikka kyllä laskin, että silmukoita oli molemmin puolin sama määrä, ehkä palmikkopuoli vetää työtä kasaan ja toisella puolella olisi pitänytkin olla enemmän silmukoita.). En ajatatellut sitä silti enää purkaa. Takki on ollut päällä suunnilleen joka päivä valmistumisensa jälkeen. Tää on tää Suomen suvi.

 

Huomenna alkaa Tour-de-Sockin seuraava etappi. Jännää!

 

 Tässä välissä olen aloittanut Titityyn Kesäkaliin osallistuen yhden huivin ja paksummat sukat.

Stage Two - Far Into the Forest

Tour-de-Sockin kakkosvaihe alkoi viime torstaina klo 20.30. Olin kotona valmiina, potentiaalinen lankavalikoima oli esillä ja printteri valmiina. Ohje julkaistiin ja se näytti tosi hienolta. Aloin sitä sitten siinä tikutella.

 

Aloitin pienintä kokoa 2,25 mm puikoilla (miksi ihmeessä???) ja totesin kärjen tehtyäni, että ihan liian pientä tulee. Ottaen huomioon, että tässä kärjen väkertämisessä meni kevyesti 4-5 tuntia, otti päähän purkaa ja aloittaa uudelleen 2,75 mm puikoilla. Neulomismukavuus kylläkin kasvoi hurjasti. Sain lopulta ekana iltana/yönä tehtyä yhteensä ihan sen alun ensimmäisestä sukasta.

 

 

Koska aloitus osui vapaiden alkuun, pystyin jatkamaan heti pe-aamusta hommaa. Koko juttu tuntui ihan epätoivoiselta väkertämiseltä. Luin ohjetta, mutta ymmärsin koko ajan jotain väärin/en osannut ennestään ja piti katsoa ohjevideoita ja konsultoida viisaampia, niin ja purkaa tietenkin, toistuvasti. Malli on vielä sellainen, että pienikin virhe näkyy ja korjaaminen on hankalaa ilman purkamista.

 

 

Lopulta pääsin ensimmäisessä sukassa kantapään yli ja varren neulominen olikin jo sitten jopa mukavaa. Mikäli emme olisi juhlineet tytärtä sunnuntaina, sukat olisivat valmistuneet jo silloin, nyt valmistuminen tapahtui maanantai-iltana. Toinen sukka solahti jo puikoilta ilman suurempia tuskia. Jossain kohtaa homma oli kyllä varsinaista irvistelyä ja kiukuttelua, mutta lopputulos palkitsee. Sukat istuvat täydellisesti jalkaan ja ovat näyttävät. Ilman kilpailua en varmaankaan olisi ikinä näihin tarttunut ja opin taas paljon uutta.

 

 

Kuviot ovat vähän kuin vihaiset silmät, jopa hiukan pelottavat. En oppinut kaaviota ulkoa ja seurasin sitä kerroslaskurilla, jotta pysyin kärryillä sittenkin, jos tuli tauko. Pidin myös silmukkamerkkejä joissakin vaiheissa apuna.

 

Malli: Far Into the Forest By Kirsten Hall.

Langat: Wolle-Rödel Sport- und Strumpfwolle (pinkki) ja Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Eiku.

Menekki: Yhteensä 96 g.

Puikot: 2,75 mm.

 

 

Langaksi valitsin Norsu-sukista jäänyttä pinkkiä Wolle-Rödel perussukkalankaa ja Väinämöisen Eiku-väriä, joka todella on varsinainen epäväri. Lähitarkastelussa se on eniten ehkä hailakan väritön tumman luumu/liila. Mutta sopii hyvin räväkämmän pinkin kaveriksi.

 

Suomalaiset ovat pärjänneet ihan huikeasti tällä etapilla. Ensimmäinen valmis pari oli suomalaisen neulojan ja top kympissä on 8 suomalaista! Sukkia on edelleenkin valmistunut melkoisen vähän. Oma sijoitukseni oli 49., mistä olin oikeasti ilahtunut ja ihmeissäni kaikkien vaikeuksien jälkeen. Omasta tiimistäni jo 4 on maalissa! Onhan tämä työläs ja haastava malli, mutta suomalainen sisu näyttää kantavan myös silloin kun on vaikeaa! :)

Stage One - Virrat

 

Kuten viimeksi mainitsin, päätin osallistua ensimmäistä kertaa Tour-de-Sock-kilpaneulontaan! Stage One eli ensimmäinen etappi on osaltani valmistunut. Ensimmäinen sukkamalli oli suomalaisen TiiQ:n ihana Virrat, josta pidän kovasti. Ohje oli sport-vahvuiselle langalle ja se julkaistiin 1.6. klo 16.30.

 

Malli: Virrat By TiiQ. 

Lanka: Trysil Garn Ida.

Menekki: 78 g kokoon S.

Puikot: 2,75 mm.

 

Ohje julkaistaan kaikille ilmaisena helmikuussa. Voin suositella!

 

 

 Julkaisupäivänä olin iltavuorossa, joten pääsin aloittamaan neulomisen vasta samana iltana klo 22. Torstain ja perjantain välisenä yönä sukat valmistuivat. Töissä olin joka päivä, joten se hidasti touhua. Kyllähän nuo neulomispäivät olivat sangen intensiivisiä ja kävivät näpeille, mutta nyt on hyvä fiilis, kun ovat valmiit. Sijoitukseni oli 103. Pyrin seuraavissa sukissa vielä parempaan, katsotaan, kuinka vaikeaa juttua on tulossa. Osallistujia on kaikkiaan 800-900.

 

 

Lankana Ida oli halpaa, ostin sitä Lankamaailmasta euron kerinä joskus. Tuossa kuvaussession yhteydessä pohjat jo hiukan nuhjaantuivat, toki luonto on suurempi koetus langalla kuin koti. Ihan pehmoista ja mukavaa neulottavaa se kuitenkin oli.

 

 

Pääsin kisaamaan yhteen Suomen 14 joukkueesta, Extra Finns-joukkueeseen, jossa ryhmänä keräämme pisteitä. Kaikki tämä on lisännyt hurjasti roikkumistani Ravelryssa ja olen tuntenut yhteisöllisyyttä neulonnassa ihan erilailla kuin koskaan aiemmin. Hauskaa!

 

Tässä meidän joukkueen tunnus.

 

 

Tytär suoritti kanssani kunnon kuvaussessiot rannalla, kiitokset hänelle!

 

Seuraava malli julkaistaan 11.6. klo 20.30.