Urakan loppu!

Helmikuun alussa aloitin Urakaksi nimeämäni projektin, puseron hyvin ohuesta langasta tyttärelleni. Ilokseni se valmistui hiukan reilussa kuukaudessa.

Malli: Omasta päästä tytön mittojen mukaan.

Lanka: Holst Garn Coast, väri Tweed.

Menekki: Ihan kokonaiset 142 g.

Puikot: 3 mm.

 

Alkuperäisestä suunnitelmasta on kuva jossakin helmikuun alun postauksessa, mutta siis tarkoitus oli tehdä reikäinen, ohut neule, joka olisi hieman a-linjainen.

 

 

Sitä a-linjaisuuttahan tuli sitten lopulta mittauksista huolimatta vähän liikaakin, mutta koska pusero on tehty alhaalta ylöspäin pyörönä, en enää jaksanut lähteä loppuvaiheessa purkamaan. Jäämme miettimään, näytetäänkö helmalle jossakin vaiheessa isoäidin ompelukonetta vai annetaanko olla. Kaula-aukon tein ehkä 5 kertaa, kun aina meinasi tulla liian tiukka. Lopputulos on ihan ok, ehkä vieläkin avarampi se olisi voinut olla. No, kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Katsotaan, päätyykö tämä käyttöön.

 

 

Alemmasta kuvasta voi ehkä nähdä puseron koko 142 grammaisen keveyden. Koska alunperin olin ajatellut olla huomattavasti laiskempi ja neuloa puseron vähintäänkin kaksinkertaisella langalla, tilasin sitä 300 g. Lopusta saisikin sitten vielä toisen samanlaisen.

 

Mallineule on yksinkertainen. Siinä on aina 1.-3. krs oikeaa ja 4 krs:lla kaksinkertainen langankierto ja 2 s takareunoistaan yhteen paikkaa vaihdellen. Neule sai inspiraationsa kaupan neuleista, reikäisiä neuleita on aika paljon kaupoissa.

 

Holst Garnin Coast on erittäin miellyttävää lankaa neuloa. Huomasin sen jo mallitilkkua tehdessäni. Ei kutita, eikä ole karheaa, neuloutuu mallikkaasti. Pesukokemuksia haluaisin kuulla, jos jolla kulla olisi sellaisia. Jatkoa nähdään, koska ostin messuilta samaa lankaa itsellenikin puseroa varten, tosin vihreänä. Olisi vallan mukavaa ehtiä tehdä siitä jo täksi kesäksi itselleni vaate.

 

 



Karamelliraitaa

Olen halunnut neuloa valkopohjaisia sukkia siitä saakka, kun näin Kutomus-blogissa Heidin ihanat raitasukat. Tapion kauppaan lähti tilaus valkoisesta Fabelista ja avot.

 

Malli: Ylhäältä alas, ihan normi.

Lanka: Drops Fabel, Shibuiknits Sock, Colinette Jitterbug, Araucánia Ranco, The Natural Dye Studio Darling Sock ja Knitwitches Cash-anova Supersoft Sock Yarn.

Menekki: Yhteensä 75 g.

Puikot: IHANAT uudet suosikkini KnitPron Karbonz-puikot, 2,5 mm.

 

 

Ostin kokeeksi tällaiset uudet hiilikuitupuikot, koska näyttivät niin tyylikkäiltä ja tämän kokoisia puikkoja tarvitaan aina. Nämä ovat mielestäni todella mukavat puikot käytössä. Tuntuvat melko jämäköiltä, en usko niiden ihan hetkessä taipuvan kaarella niinkuin monille puupuikoille tahtoo käydä. Suosittelen siis. Eikä mulle maksettu tästä suosituksesta mitään. :-)



 

Sitten takaisin sukkiin.

 

 

Vähän on sillisalaattia, mutta sainpahan näihin upotettua useammankin ihkulankajämäkerän ja itse kyllä tykkään. Raitojen neulominen on aina yhtä koukuttavaa ja nämä syntyivät neljässä yössä. Tänään pääsevät lämmittämään nukkuvia varpaitani.

 

Ainoa asia, mikä mietityttää, on, että mahtavatko värit sekoittua täysin pesuissa...en ihmettelisi. Saa nähdä, minkä väriset sukat mulla on ekan pesukerran jälkeen.

 

 

Kässämessuja tuplaten

Eilen lähdin pääkaupunkiin osallistuakseni kahteen kässätapahtumaan hyvässä seurassa. Ensimmäinen tapahtuma oli Silmä, pisto, tikki ja takki Kiseleffin talossa. Pienimuotoisessa tilassa myytiin käsintehtyjä tuotteita sekä lankaa. Vanhassa Satamassa taas oli Kädentaitomessut samanaikaisesti. Oli mukavaa päästä ensimmäistä kertaa osallistumaan näihin molempiin. Ostoksia tein varsin maltillisesti, ei jotenkin ollut yhtään "shoppailu-olo". Jotakin kuitenkin ostin.  

 

 

Puffa-lanka oli edustettuna kädentaitomessuilla. Koska hyllyt notkuivat ihania värejä ja lanka on ihan uusi tuttavuus, ostin pitkällisen harkinnan jälkeen tämän Liehukeiju-värisen Merino-Puffa-vyyhdin. Kaupan päälle sain vielä kauniin silmukkamerkin. Puffa-langalla on myös oma nettikauppansa.

 

 

Ainoa ostos Silmä jne. tapahtumasta oli Ilun ihanan punainen kashmir/merino/polyamidi-vyyhti, väri kutsui kovasti ja huhuilee nytkin tuossa vieressä.

 

Kädentaitomessuilla hengailimme pisimpään Titityyn standilla ja molemmat sieltä Neulovan ystävän kanssa ostimmekin jotakin. Itselleni ostin Coast-lankaa omenanvihreänä, tämän ihanan sävyn nimi on Crab Apple. Nam. Ajattelin, että jospa jaksaisin neuloa itsellenikin ohuen puseron näistä kevääksi/kesäksi. Ihanat sydännapit ostin myös samaiselta standilta jotakin tulevaisuuden projektia varten.

Tyttären pusero edistyy ihan hyvää vauhtia, toinen hiha on kohta valmis, toinen hiha aluillaan. Opettelin kieli keskellä suuta magic loopia ja ajattelin neuloa molemmat hihat kerralla. Noin 7 cm molempia neulottuani totesin, ettei ole kivaa, eikä mun juttu ja siirryin yksilöllisempään neulontaan. Reunoihin tahtoi jäädä ruma ranta, eivätkä silmukat liukuneet puikolla. Ehkä tämä lankakaan ei oikein soveltunut kokeiluun, koska se herkästi jää kiinni epätasaisiin kohtiin. Tekniikkaa tuli kuitenkin treenattua ja ehkä vielä joskus yritän tehdä perussukat samalla tavalla.