Laverne

 Sukattaa aina vaan. Tai nämähän on kyllä aloitettu jo heinäkuun alussa Tour-skapan ollessa kuumimmillaan. Heinäkuussa nämä jo valmistuivatkin, mutten ole saanut aikaiseksi esitellä.

 

Malli: Laverne By Rachel Coopey (Coop Knits Socks Volume 2)

Lanka: Juno Fibre Arts Milly Standard, väri Corndolly.

Menekki: 65 g.

Puikot: 2,5 mm pyöröt.

 

Tykkäsin heti ensi näkemältä tosi paljon tästä mallista ja se pääsi kirjasta toisena puikoille. Ensimmäiseksi tein Decca-sukat.

 

Kyllähän näissä vääntämistä oli. Varsi oli melko helppo ja helposti opittava, mutta jalkaterässä piti kyllä istua nenä kaaviossa kiinni. Kirjaa moitin siitä, että se ei ole kierrekantinen ja tämäkin kaavio on keskellä aukeamaa, mikä vaikeuttaa lukemista ja paikan pitämistä aikalailla. Kaikkien neulekirjojen pitäisi olla kierrekantisia. Ugh.

 



 Selvisin kuitenkin ja lopputuloksena on aika ihanat sukat. Tein koon S mukaan, ehkä olisin voinut tehdä isommatkin tai käyttää varressa isompia puikkoja. Olen oivaltanut, että pyöröpuikoilla (kahdella) neuloessa voi vapaana olevaa pyöröä käyttää palmikkopuikkona, mikä helpottaa hommaa älyttömästi.

 

 

Langan ostin muistaakseni Tangled Yarn-nettikaupasta viime kesänä ja se on huudellut paljon sen jälkeen. Keltainen ei ole oikein mun väri, koska se ei sovi mulle. Sukissa kuitenkin voi olla mitä väriä vaan. Tähän malliin tällainen vaalea lanka sopi todella hyvin. Lanka oli muutenkin edukseen mallineuleessa ja mukavaa neulottavaa. Ei mitään superpehmeää, muttei kutitakaan.

 

 

 Tien päällä päättelin silmukat ja otin kuvia.

 

 

Kirjassa on vielä useita ihania malleja, ehkä vielä joku muukin malli pääsee puikoille.

 



Hu(i)vittaa

Tänä kesänä on huivin teko huvittanut eli huivittanut.

 

Malli: Burn By Heidi Alander, ilmaisohje Ravelryssa ja Ullassa (1/14).

Lanka: Madelinetosh tosh DK, väri Moorland.

Menekki: 200 g.

Puikot: 4 mm.

 

Eräs ystävä lupasi tarjota ruokaa ja minä tein lahjaksi hänelle huivin. Ensin valitsin langan, toiveväri oli vihreä ja koska aika oli rajattu, tein paksun huivin. Kaksi Heidin mallia kilpaili yhteistyöstä langan kanssa, lopulta Burn voitti Kaiholan ja sillä mentiin. Halusin kuitenkin jotain pitsistä.

 

 

Huivista tuli melkoisen iso. Se aloitetaan pitsi/palmikkoneuleesta eli leveämmästä päästä. Alku vie siis aikaa. Ainaoikein-osuus neulotaan lyhennetyin kerroksin ja se menee tietysti aika nopeasti. Huivin muoto on siis pitkähkö ja kapeahko.

 

 

Tykkään mallineuleesta ja muutenkin ohje oli jälleen selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tosh DK:sta on pelkkää hyvää sanottavaa, mitä neulomistuntumaan tulee. Pipokäytössä tiedän, että kasteltuna se venähtää aikalailla, vaikka pitäisi konepesua kestää. Kastelin ja pingotin huivin.

 

Tällä kertaa lankaenkelit olivat minulle suopeita ja kaksi vyyhtiä tosh DK:ta riitti tasan tarkkaan, mitään ei jäänyt. En nyt tiedä, painavatko vyyhdit 100 g vai enemmän, kun niissä ei lue. Punnittuna huivi painoi 200 g paikkeilla.

 

 

Tytär toimi ystävällisesti mallina.

 

Seuraava huivi on jo ajatuksissa ja ohjeen etsintä käynnissä. Tällä kertaa olisi tarkoitus tikutella pitsivahvuista lankaa, pitänee katsoa, löytyykö Heidiltä jotakin sellaiseen sopivaa.

 

 



Stage Six - Nordic Stripes

Se on loppu nyt! Olo on sekä iloinen että haikea!

 

Malli: Nordic Stripes By Tobi Beck.

Langat: SweetGeorgia Tough Love Sock (harmaa), Cascade Heritage (musta ja valkoinen), Fleece Artist Trail Sock (turkoosi) ja Madelinetosh tosh sock (tummansininen).

Menekki: Yhteensä 89 g.

Puikot: 2,5 mm.

 

 

Elämäni ensimmäinen Tour-de-Sock on sisältänyt monenlaista kokemusta. Alkuun hämmennystä, kun tuntui siltä, etten osaa lukea ohjeita ollenkaan ainakaan kiireessä. Välillä neulomisen riemua, välillä hampaidenkiristystä. Uuden oppimista melkein jokaisen sukkaparin kohdalla, hauskoja kuvaussessioita tyttären kera. Yhteisöllisyyttä Ravelryn ihanassa Kahelit-ryhmässä, jonne olen mennyt joka aamu melkein ensimmäiseksi herättyäni. Avuliaita ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua niin neuvoin kuin välineinkin. Itsensä haastamista. Takapuolen puutumista ja sormien kipuja. Yllättävää kilpailuhenkisyyttä, jota en tiennyt itsessäni olevankaan. Voisin osallistua toistekin.

 

 

Viimeiselle etapille etukäteen annetut lankamäärät olivat melko suuria ja etukäteen arvailtiin, että tulossa olisi ohje vähintäänkin kirjoneulepolvisukille. Määriä tarkennettiin ennen julkaisua ja tällainen kirjoneule/raitasukkaohje sieltä sitten putkahti.

 

 

Olimme risteilyllä sinä yönä, jona ohje julkaistiin, mikä hiukan kismitti. Ohje julkaistiin klo 1 yöllä, ehkä hyväkin, etten ollut kotona. Katsoin ohjeen aamulla laivalla ja mietin kotimatkalla lankavaihtoehtoja. Etukäteen olin kerinyt täysiä vyyhtejä, mutta lopulta malli olikin sellainen, että päätin käyttää jämälankoja.

 

 

Aloitin neulomisen n. klo 9. Homma eteni jouhevasti ja ohje oli selkeä. Sukat aloitettiin kärjestä ja niissä on jälkikäteen neulottava kantapää. Sekin oli joulukalenterisukista onneksi entuudestaan tuttu. Hulluudessani väsymyksen painaessa ja suomalaisella sisulla sain sukat valmiiksi seuraavana yönä klo 4.20. Ajattelin, että koska kyseessä on sentään koko kisan viimeinen etappi, voin uhrata yöuneni. Sitten otin pikaiset räpsyt kisaemännälle ja sainkin saman tien vastauksen, että ovat ok. Seuraava päivä olikin sitten vähän sumuinen.

 

Hauskaa Tourissa on ollut seurata, miten erilaisia sukkia syntyy samasta mallista.

 

 

Halusin näistä viimeisistä sukista sinisävyiset, ajatus oli, että kaikki tour-sukat olisivat erivärisiä. Värivalinta oli lopulta tosi onnistunut, tai itse ainakin pidän siitä. Lisäksi sain jämiä kulumaan, mikä on aina hyvä. Sukista tuli kastelun ja pingotuksen jälkeen juuri sopivat omiin jalkoihini. En juuri mittaillut matkan varrella sopivuutta, joten se oli mukava yllätys.

 

Osa kirjoneuleraidoista oli todella helppoja, osassa oli tosi pitkät juoksut, mikä on ärsyttävää. Sijoitukseni tällä etapilla oli 17. Olen tyytyväinen! Kisan voitti luonnollisesti suomalainen, kuinkas muutenkaan!

 

Harmaapeippo

Päätin kerrankin olla ajan hermolla ja neuloa ihanan uuden huivimallin heti alkuunsa. Eiköhän tästäkin tule suosittu, kuten aiemmistakin Heidi Alanderin huivimalleista.

Malli: Peipponen, ilmaisohje Ravelryssa.

Lanka: Louhittaren Luola Tuulen Tytär, väri Savu.

Menekki: 90 g.

Puikot: 4 mm.

 

Halusin tehdä huivin myös langan vuoksi. Ostin Snurresta Tuulen Tytär-lankaa, josta alkuperäinenkin huivi oli tehty. Uskalsin kerrankin mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ostaa ei-värikästä lankaa. Tykkään ihan hurjasti väristä!

 

 

Lanka tuntui jotenkin karkealta neuloessa käsissä, mutta kun sitä painoi poskea vasten, ei kutittanut tai pistellyt kuitenkaan. Tuulen Tytär sopii hyvin pitsihuiviin, mallineuleet tulevat kauniisti esiin. Huivissa on sileä osuus, jonka jälkeen neulotaan 4 eri pitsineulekaaviota. Huivi valmistui nopeasti.

 

Pitsihuiveissa viehättävintä on se, miten päättelyn jälkeen sylissä olevasta mytystä (yllä) syntyy kastelun ja pingotuksen jälkeen jotain todella kaunista (alla). Ruma ankanpoikanen muuntuu joutseneksi. 

 

Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu ja kaavioiden vaihtelu piti mielenkiinnon neuloessa yllä.

 

 

Tykkään ja suosittelen!

Kilometrejä

Tänään kerin ainakin pari kilometriä lankaa vyyhdeiltä kakuiksi. Keriminen on välillä kivaa, välillä ei. Tällä kertaa kerin Väinämöistä, Wollmeisea, Casbah Sockia ja Scrumptious Lacea. Näistä Wollmeise ja Scrumptious käyttäytyivät suht nätisti, kun alkuun pääsi. Väinämöinen takkusi jonkin verran ja Casbah levähti ihan käsiin. Välillä mietin, onko vika itsessäni, mutten usko. Pyrin laittamaan vyyhdit suoraan ja tasaisesti vyyhdinpuulle, leikkaan vyyhtiä kurissa pitävät langat pois, etsin pään ja aloitan. Toisinaan näyttää siltä, että joku rantu on jäänyt pois kurinpitolangoista ja sitten homma meneekin aikas vaikeaksi. Nyt jouduin mm. irroittamaan kerijän pidikkeestään ja jonkin matkaa pujottelemaan sitä lankojen välistä, että sain langan kulkemaan. Ei kallista lankaa viitsisi pätkiäkään kokoajan. Viime viikolla oli ongelmia Tuulen Tyttärenkin kanssa; vyyhti oli aivan liian suuri vyyhdinpuulle ja tämä ei ainakaan helpottanut kerimistä...

Muuten vyyhdinpuut ja kerijä ovat kyllä oikeat luottoystävät minulle. 

Tällaiset kakkuset tällä kertaa.

Nämä kerimällä valmistaudun ti-ke-yönä alkavaan Tour-de-Sockin kuudenteen ja viimeiseen etappiin. Ehkä joku näistä pääsee kisaan mukaan tai sitten ei. Pitää ensin nähdä, minkälaisesta mallista on kyse. 

Stage Five - Ophidia

 

Tour-de-Sockin viides ja toiseksi viimeinen etappi alkoi lauantaina klo 13.30. Tällä kertaa vihjeenä oli kuva käärmeistä ja malli oli lopulta ihan jotain muuta kuin mitä ennakkoon ajattelin.

 

Malli: Ophidia, koko S.

Lanka: Handun vahvistettu merinosukkalanka, väri Kaakao sekä muutama rihma Väinämöistä värinä Eiku.

Menekki: yht. 73 g.

Puikot: 2,75 mm.

 

Malli vaikutti ensisilmäyksellä ihan kivalta eikä mahdottoman vaikealta. Tartuin puikkoihin ja aluksi ajattelin neulovani läpi yön, mutta klo 4 luovutin ja nukuin 4 tuntia ja jatkoin taas. Suunnilleen klo 13 sunnuntaina olin sitten valmis sukkien kanssa. Taas opin uusia juttuja. Tuo kirjoneule/intarsiajuttu joka muodosti näitä ns. käärmeitä oli uutta, samoin näissä oli hiukan erilainen kantapää.

 

 

Vaatimuksissa oli, että noita kirjoneulerantuja jatketaan pohjassa. Pohjassa sai tehdä minkälaista kuviota vaan, mutta tyydyin tällaiseen raamikkaaseen suoraan. Minä ihan tykkäsin tästä mallista ja muutenhan nämä olivat ihan palmikkosukat, joista nuo rannut voisi halutessaan jättää poiskin, mutta antavathan ne hiukan ilmettä tietenkin. Ajattelin, että näissä mun valitsemissa väreissä olisi suurempi kontrasti, mutta olisi voinut olla suurempikin. Mulle tuli heti mieleen noista käärmeistä Haribon toukkakarkit, joita on ekassa kuvassa, mutta nekin ovat jossain vaiheessa muuttuneet tylsiksi yksivärisiksi. Musta ne olivat aiemmin raidallisempia?! 

 

 

Handun langan ostin Snurresta viime viikolla, joten se pääsi sponssilankana tuoreeltaan käyttöön. (Kisaa sponsoroi useampi lankamerkki ja Handu kuuluu niihin. Jos käyttää jonkun sponsorin lankaa sukissa, saa lisäpisteen.) Väri on tosi kivan sävytetty ruskea. Langassa oli joitakin hapsuisia/paksumpia kohtia, mutta muuten hyvä. Neulominen oli sujuvaa. Jälkikäteen olisi kannattanut valita pienemmät puikot, koska nyt näistä tuli aika isot. Pituutta on niin, että menevät perheen miehille. Saattaa olla, että vielä puran näistä osan vaaditusta pituudesta, että saan nämä itselleni. Leveys on ihan ok. Tein pienimmän koon mukaan.

 

Sijoitus oli tällä kertaa 7. Kokonaiskisassa olen neljä etappia laskettuna 26.! Enpä olisi uskonut, että tällainen kilpavietti iskee, ihan läpällä lähdin kisaan. Yksi etappi on vielä jäljellä, kirjoneuletta on kai tulossa. Tarkka julkaisuaika ei ole vielä tiedossa.

Stage Four - From A Distance

Tour-de-Sockin neljäs etappi alkoi suomalaisittain hyvään ja huonoon aikaan, eli 2.7. klo 4.30. Koska olen lomalla, päätin repiä itseni ylös klo 4.25 ja niin tein. Ihanassa aamun rauhassa ja viileydessä käytyäni katsomassa, että teinit sentään ovat jo MENNEET nukkumaan (!), keitin teetä ja katselin mm. Myrskyluodon Maijaa boxilta.

Malli: From A Distance By Meagheen Ryan.

Lanka: Cascade Heritage.

Menekki: 77 g.

Puikot: 2,5 mm pyöröt.

Muut: Toho-helmet koko 8/0, korjatun laskutoimituksen (...) mukaan 440 kpl.

 

 

Näiden sukkien myötä tutustuin ensimmäistä kertaa helmien käyttöön neuleessa. Pelkäsin tätä etappia ehkä eniten ja valmistauduin siihen pitkän aikaa. Harjoittelin helmien pujottelua niin virkkuukoukulla (0.50 mm), vaijerilla kuin Oral B hammaslangallakin. Vielä etapin alkaessa ajattelin pistäväni helmet virkkuukoukulla, mutta kun ensimmäiset silmukat vetivät heti rispalle, vaihdoin lennossa vaijeriin, jonka kanssa pelasinkin sitten loppuajan. Summa Summarum: EI ollut edes vaikeaa ja tykkään sukista tosi paljon. Vaijeria ja hammaslankaa sain ihanilta kanssaneulojilta.

 

 

Kantapäistä tykkään myös.

 

Muutenhan malli oli helppo, mikä toisia harmitti, mutta itseäni huojensi, koska se helmien laitto jo oli uutta. Lisäksi uutta oli silmukoiden luominen tubular cast on-menetelmällä, joka oli minulle vieras. Mutta tämän kisan yksi suurimpia hyötyjä onkin juuri se, että oppii pakostakin uutta, kun ohje tulee eteen ja se on "tehtävä", ainakin minun, kun kilpailuvietti on iskenyt. Nyt jo mietin, tekisikö esim. helmiä sisältävän huivin, kun helmiä tuli tilattua enemmän kuin yksiin sukkiin mahtuu...

 

 

Vaikka neuloinkin näitä lähes putkeen, en sentään ihan hampaat irvessä niin kuin viimeksi. 2.7. neuloin lähes koko päivän, nukuin yön ja neuloin aamusta iltapäivään. Klo 18 jälkeen lähetin viestin hyväksyjälle valmiista sukista.

 

Nautin koko prosessista, näin voisi sanoa. Heritagea on ihana neuloa ja pidän koko lopputuloksesta. Nämä sopisivat ainakin hyvin ensi joulun juhlasukiksi.

 

Olimme oman tiiminjäseneni kanssa ripirinnan maalissa ja taisin hävitä hänelle minuuteissa. :-D Sijoituksen tällä etapilla oli 18. ja olen siihen tosi tyytyväinen.