Pakko postata, osa 1

Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että vuosi vaihtuu huomenna ja mulla on tsiljoonasti postaamattomia neulomuksia. Haluan kuitenkin yrittää saada vuoden 2017 pakettiin ennen uuden vuoden alkamista, joten pikaesittely vielä esittelemättömistä tuotoksista.

Esittelemättömät neuleet ovat niinkin kaukaa kuin elokuulta. Tokikaan en ole ehtinyt paljoa neuloakaan, elämä on tänä syksynä tarjonnut sen verran paljon muutosta ja tekemistä. Ensimmäiseksi esittelen Tour-de-Sockin viimeiset kolme sukkaparia. Viimeinen, kuutosetapin sukkaohje oli sen verran ei-silmää-miellyttävä ja hankalan oloinen, että luovutin heti ohjeen ilmestyttyä.

Kolmannella etapilla neuloin tällaisen sukkaparin:

Malli: Indecisions.

Lanka: Schoppel-Wolle Admiral Cat Print, väri Infrarot.

Menekki: 95 g.

Puikot: 2,5 mm. 

Nämä olivat aika helpot, mutta kuvio ei tule kovin hyvin esiin kirjavasta langasta. 

Samoin väriä oli hankala saada kuviin oikein. Sukat ovat kuitenkin jo matkanneet uusiin jalkoihin. 

Seuraavalla etapilla neulottiin mosaiikkia, mutta tykkäsin siitä kyllä tämän mallin myötä huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. 

Malli: Mosaic Marbles.

Langat: Hjertegarn Aloe Sockwool (luonnonvalkoinen) ja Misti Alpaca Hand Paint Sock, väri Birds in Paradise.

Menekki: yht. 65 g.

Puikot: 2,5 mm. 

Olin todella tyytyväinen valitsemaani yhdistelmään ja ihana kirjava lanka pääsi oikeuksiinsa selkeässä kuviossa.

Lisäksi sukkien neulominen oli suorastaan kivaa. Voisin tehdä uudestaankin.

Viidennen etapin sukissa olivat vuorossa helmet. 

Malli: Accio.

Lanka: Puffala Sukka Puffa, väri Liehukeiju, kärjissä Wollemeise, värissä Tutu. 

Menekki: Yht. 121 g.

Puikot: 2,5 mm. 

Näistä en kyllä tykännyt oikein millään tavalla. Neulominen oli aika tylsää ja sukista tuli tolkuttoman pitkävartiset ja isot, lopullinen koko taisi vastata jotakuinkin kokoa 45. Ei kovin moni mies näitä kelpuuttaisi. Siltäkin kantilta otti päähän, että lanka loppui kesken. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Nämä menivät myös jo tarpeeseen, mutta jouduin kyllä pienentämään ylipitkää kärkeä ensin. 

To be continued. 

TDS 2 - Kanteletar

Tour-de-Sockin kakkoskierroksella olin suunnitellut valvovani koko yön, jos malli on kiva. Ohje julkaistiin klo 20 illalla. Sattuman kaupalla tytär oli juuri valinnut pöydälle kasaamistani langoista täsmälleen saman yhdistelmän kuin mitä mallikuvassa! Sukat ovat hengästyttävän kauniit, joten motivaatio oli heti kohdillaan. Yötä en kuitenkaan lopulta kokonaan valvonut, koska jo klo 1 tiesin, etten millään voi saada sukkia valmiiksi ennen klo 8. 

Malli: Kanteletar By Tiina Kuu. 

Langat: Wollmeise Twin (vihreä), Arwetta Classic (harmaa) ja Cascade Heritage (valkoinen).

Menekki: Yhteensä 97 g.

Puikot: 2,5 ja 2,75 mm. 

Toistan itseäni sanoessani, että tourissa on parasta se, että on pakko opetella uusia asioita. Normaalisti voi käydä niin, että valikoi mallin ja kaivaa langat esiin. Sitten alussa on jotain, mitä ei osaa ja homma jää siihen. Tässä sukassa alku oli vaikein. Aloitus ei ollut täysin vieras, mutta kuitenkin. Latvialaisia palmikkoraitoja hiukan pelkäsin, mutta lopulta tein kuten sanottiin ja sain suoraan oikeannäköistä raitaa. Eikä ollut edes vaikeaa. 

Kantapää on myös kiva ja erilainen, mutta joskus olen jotain ainakin lähes samanlaista tehnyt. Parhautta näissä oli, että silmukoiden tuskastuttava poimiminen jäi kokonaan pois. 

Alun kiivaassa kisameiningissä tuli kudottua niin tiukkaa kirjoneuletta, että ei mennytkään sukka kantapään yli. Venyttelyllä siitä selvittiin ja loput kirjoneuleet tein löysemmin. Toisen jalan tirpat ovat sitten vähän leveämpiä...

Välineiden merkityksen huomasi hyvin myös. Olen aika rakastunut Chiaogoo-pyöröihini, jotka mulla on vain koossa 2,5 mm (kohta myös 2,75 mm, hih). Vihreät osuudet tein niillä ja kirjoneuleet KnitPro:n 2,75 mm pyöröillä. HUH, mikä ero. KnitProt tuntuivat todella tahmeilta. Toki kirjoneulekin vaikuttaa asiaan, mutta puikot kyllä jumittivat koko ajan. 

Sijoitukseni tällä kierroksella oli 27. ja laskin, että mulla meni näihin kaikkinensa aikaa 18 h. Suomalainen voitti. Tiätty. 

Seuraava kierros alkaa viikonloppuna. Katsotaan, mitä sitten opimme. 

TDS 1 - Fins

Tour-de-Sock pyörähti jälleen käyntiin. Tällä kertaa mulle olisi sopinut, että se olisi alkanut kesäkuun alussa, jolloin lomailin, mutta tällä kertaa alkuun päästiin vasta heinäkuun puolivälissä. Toinen etappi on nyt käynnissä ja omat sukkani ovat valmistuneet jo siltäkin etapilta.

Ensimmäinen etappi käynnistyi Fin-nimisillä haisukilla itselleni mahdollisimman huonona ajankohtana. Töitä riitti ja reissua pukkasi. Sijoitus oli sen mukainen, 321. tai jotain.

Malli: Fins. 

Lanka: Drops Fabel, väri pikkelsi. 

Menekki: 78 g.

Puikot: 2,5 mm.

Kun näin mallin ensimmäisen kerran, tuli aika plääh fiilis koko mallista. Edelleenkään tuo ulkonäkö ei niin sytytä, mutta ihan mukava näitä oli lopulta neuloa ja helppo mallihan tämä oli. Sukat aloitettiin kärjestä ja viimeisenä piti neuloa nuo hainevät varressa. Se oli aika ärsyttävää, enkä oikein tykkää niistäkään, mutta en viitsi purkaakaan. Ihan hauskat näistä sitten tuli silti, natinasta huolimatta. 

Lanka on marinoitunut todella kauan. Moni teki nämä sinisävyisistä langoista haiteeman vuoksi, mutta mun haista tuli nyt sitten viheriöitä. 

Sukkien jännin vaihe oli tämä karjalanpiirakoiksi Ravelryn Kaheli-ryhmässä nimetty vaihe, jossa käsillä on kaksi umpinaista jalkaterää. Kieltämättä aluksi hämmensi koko juttu, mutta kaikki selveni ohjeeseen luottamalla. Kitchener´s stitch oli vihdoinkin pakko opetella, koska umpinaisuuden vuoksi kolmen puikon päättely ei ollut mahdollinen. 

Väri miellytti kyllä, vaikka tästä aika sekava setti tulikin. Värit ovat tosi pehmoiset kuitenkin. 

Koko oli ihan itselle sopiva. Tour-sukissa on aina mahdollista, että minimikriteerit vaativat liian ison sukkaparin tekoa. 

Toinen etappi alkoi tiistai-iltana ja siinä neulottiin vallan ihastuttavat Tiina Kuun Kanteletar-sukat. Niistä lisää, kunhan saan kuvattua. 

Neljäs etappi

Tour de Sockin neljäs etappi alkoi 1.7. suomalaisittain epäedullisesti klo 22. Taisin jonkin rivin tikutella silloin illalla. Neljännen etapin teemana olivat pitsi ja helmet ja malli on kisan vetäjän suunnittelema.

Malli: A song of beads and lace.

Lanka: Regia Cotton, 8/0-kokoiset helmet.

Menekki: 80 g, helmiä en laskenut.

Puikot: 2,5 mm.

 

Käytin kirkkaita helmiä, joita ostin viime kesänä touriin valmistautuessani. Ne eivät näy juuri lainkaan kuvissa, lähietäisyydellä kyllä. Viime vuonna opettelin helmien laiton, joten siihen ei mennyt aikaa. Suosin vaijerin käyttöä laitossa. Helmiä näihin sukkiin ei tullut mitenkään mahdottomasti.

Näidenkin kanssa sain tuhlattua kohtalaisesti aikaa. Homma eteni jotenkin hitaanlaisesti, vaikka aikaakin oli. Tuo sukkien sivuilla kulkeva rivi oli tosi kiva yksityiskohta. Suurin vaikeus oli aluksi noiden "nuppujen" kanssa, jotka ensin neuloin täysin väärin ja jouduin purkamaan hiukan alussa.

 

 

Muuten ei ollut suurempia murheita matkassa. Kaaviota jouduin seuraamaan kuitenkin loppuun asti, mutta ehkä olen vain huono oppimaan kaavioita ulkoa. Ja purkaminen on tympeää.

 

 

Väri on tuollainen hailakan vaaleansininen. Sukat tekivät heti kauppansa, koska tyttären mielestä nämä ovat tosi kauniit.

 

 

Tästä kuvasta nuo helmet ehkä näkyvät parhaiten. Sijoitukseni oli 137. tällä etapilla.

 

 

Olen näihin tämän vuotisiin kisasukkiin käyttänyt tarkoituksella lankavaraston puhumattomampia lankoja. Näihin lankaa menikin melko paljon, 80 g.

 

Viidennen etapin sukat valmistuivat pari päivää sitten.



Kolmas etappi

Kolmas etappi olikin sitten haastavampi. Ohje alkoi sanoilla: "luota ohjeeseen". Niin oli pakko tehdäkin, koska alkuun ei ollut hajuakaan, mitä tässä tehdään. Tai jousteen jälkeen siis. Alku tuntui todella hankalalta, mutta kyllä siitä lopulta pääsi vihille ja sain sukat aikaiseksi.

 

Malli: Diamondback Socks.

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri eiku.

Menekki: 70 g.

Puikot: 2,5 mm.

 

Lankavalinta meni aika nappiin. Tämä lanka on eiku-erää, joita myytiin joskus useamman vyyhdin yllärisetteinä. Tämä ei ollut ihan makuuni tuolloin. Vyyhti ja kakku näyttivät lähinnä vauvan kakalta, mutta lähietäisyydeltä neuloessa värit olivatkin aika kauniit. En tiedä, miltä näyttää kuvissa. Värjäys sopi malliin kuitenkin melko hyvin. Hiukan reilun kokoiset näistä tuli.

 

 

Timantit jatkuvat myös kantapäissä. Tykkään näiden ulkonäöstä ja vaihtelu virkistää. Olisi kiva kokeilla muillakin väriyhdistelmillä. Tour-de-Sockissa parasta onkin se, että se pistää haastamaan itseään. Todennäköisesti tällaiseenkaan malliin ei tulisi kovin suurella kärsivällisyydellä tartuttua ilman tätä kilpailua. Sijoitukseni oli tällä etapilla 61. Juhannus menikin näitä nysvätessä.

 

 

Edellispäivänä valmistuivat neljännen etapin sukat. 

Toinen etappi

Tour-de-Sockin toisella etapilla oli vuorossa palmikoita. Ohje julkaistiin epäedullisesti klo 1 yöllä tai jotain sellaista. Olin tuolloin kyläilemässä, enkä voinut ajatella siellä alkaa neuloa keskellä yötä. Seuraava päivä meni kotiin ajaessa, joten aloitus viivästyi melko lailla. Aluksi en hirmuisesti innostunut sukkamallista, mutta onneksi päätin kuitenkin neuloa ne.

Malli: I Remembered It Again By Heidi Nick.

Lanka: Hopeasäie Sukka, Virran viemää.

Puikot: 2,25 mm.

Menekki: 72 g.

 

Sukkien neulominen oli ennakkoluuloista huolimatta todella mukavaa. Koko ajan tapahtui jotain, kuvio on kiva ja langasta ja sen väristä tykkäilin kovasti. Hopeasäiettä en ollut neulonut aiemmin.

 

 

Sukat ovat erilaiset edestä ja takaa, joten niissä piti seurata koko ajan kahta eri kaaviota. Mitään suurempaa uutta en muista oppineeni näiden kanssa. Kantapää oli ehkä erilainen kuin mitä olen aiemmin tehnyt.

 

 

Tällä etapilla en ollut kovin nopea, vaan sijoituin sijalle 237. Ei musta ole tänä kesänä kilpailijaksi, olosuhteet ovat vain vastaan. Onneksi Suomi on muuten jälleen pärjännyt ihan yliverrosti, upeaa!

 

 

Tänään valmistuivat neljännen etapin sukat, tosi myöhässä nekin.

Ensimmäinen etappi

Tour-de-Sock alkoi taas kesäkuun alussa Ravelryssa. Kisassahan on kyse siitä, että n. 10 päivän välein julkaistaan aina uusi sukkaohje, jota sitten aletaan ympäri maailmaa kiivaasti tikutella yksilöinä ja joukkueissa. Liittymismaksulla saa kaikki kuuden etapin sukkamallit ilmaiseksi, eikä maksu ole kovin suuri, muistaakseni 7,5 dollaria. Summa menee Lääkärit ilman rajoja-organisaatiolle.

 

Viime vuonna pystyin olosuhteiden vuoksi (kesäloma ja pitkä sairasloma) kilpailemaan tosissani. Tänä vuonna en pysty, koska pitää käydä töissä ja on muutakin elämää, mutta pakko on sanoa, että tämä tour on tähän mennessä ollut huomattavasti viimevuotista nautinnollisempi. Ensimmäisellä etapilla sain sukat suht nopeasti valmiiksi, koska satuin saamaan kesäflunssan. Sijoituin kuudenneksitoista.

 

Malli: Twists&Turns By Adrienne Fong.

Lanka: Opal Uni 4 ply.

Menekki: 80 g.

Puikot: 2,5 mm.

 

Tämä oli helppo malli, joka ei vaatinut paljoa pään vaivaamista. Mukava startti. Viime vuonnakin tein ensimmäisistä sukista tämän väriset. Tein koon S mukaan. Kisassa vaaditaan tietty määrä toistoja, joten nämä ovat tietysti siltikin liian isot omiin jalkoihini.

 

 

Nämä valmistuivat jo kesäkuun alussa, joten en nyt muista, oliko mulla näistä kummempaa sanottavaa.

Etappeja on nyt jo käytynä kolme ja neljäs alkaa huomenna. Seuraavaksi on vuorossa helmisukat.

Tourin päätös

Vielä kerran postaus Tour-de-Sockista. Koittakaa kestää. Halusin odottaa viimeistä kuvaäänestystä ennen kuin postaan ja se vähän venähti.

 

 

Tässä on minun tour-kokoelmani kesäauringossa kuvattuna, siksi nuo ensimmäiset näyttävät ihan acid-värisiltä. Eri sukkien kohdalla saatuja oppeja olen jo aiemmin maininnutkin. Kolmossukkia lukuun ottamatta kaikissa tuli mulle uusia asioita.

 

Ykkösetapilla kaavioiden ja ohjeiden LUKEMINEN tuntui olevan mulle hirmu vaikeaa ja kämmäilin sen vuoksi oikein urakalla. Kärjen aloitus ja loppupäättely olivat uutta ja loppupäättelyä käytinkin noissa joissain muissakin. Ekalla etapilla pääsin kuvaäänestykseen tällä kuvalla:

 

 

Kuvaäänestys ei ollut voitokas, muutama ääni tipahti, mutta olin kyllä ylpeä, että pääsin koko äänestykseen. Ensimmäisen etapin sijoitus oli 103. Olin tuolloin vielä koko ajan töissä, siksi olin näinkin hidas. Enkä ehkä kyllä tajunnutkaan vielä kuinka nopeita nopeimmat (=suomalaiset) ovat.

 

Toisella etapilla edelleen tuntui olevan lukemisvaikeutta. Aloitin sukat ihan liian pienillä puikoilla ja nyherrettyäni kitukasvuisen alun kovalla työllä, vaivalla ja ajalla, oli vähän epätoivoinen olo. Isompien puikkojen kanssa uusi aloitus, ja johan alkoi luistaa. Kakkosetapillakin pääsin äänestykseen alla olevalla kuvalla! Ääniä tuli peräti yksi kappale, mutta ylpeydellä on sanottava, ettei se ollut omani. ;-)

 

 

Nämä olivat kisan vaikeimmat sukat. Palkitsevan hienot, näihin näytti sopivan erityisen hyvin vihreät langat, mitä katsoi valmistuneita sukkia. Olen ylpeä, kun sain nämä tehtyä. Paljon tuli uutta oppia ja koin monet turhautuneet hetket. Silti mietin, että voisin tehdä toistekin. Sijoitus tällä etapilla oli yllättäen jopa 49.

 

Kolmannen etapin sukat olivat melkoista peruskauraa ja työ valmistui nopeasti. Tässä vaiheessa olin jo lomalla, joten saatoin panostaa kisaan täysillä. Kantapää näissä sukissa oli ihan valtava, pari kerrosta huijasin. Mun jalkaan ei istu kovin korkea kantalappu ja nämä ovatkin vähän epäsopivat kaikkinensa. Kuvaäänestyspaikka tuli taas ja sain joitakin ääniäkin.

 

 

En voi näistä sanoa oppineeni mitään uutta. Sijoitus oli 7. Se oli hienoa kyllä.

 

Pelätyllä neljännellä etapilla jouduin ottamaan ensi kosketuksen helmiin, mikä ei ollutkaan niin kauheaa kuin olin ajatellut. Oppia siis tuli paljon. Kuvaäänestyspaikkaa ei tullut, tässä kuitenkin yksi kuvista.

 

 

Helmien kanssa kiinnostaisi kyllä toimia toistekin. Sukista tykkään hurjasti. Sijoitus oli 18. ja sekin oli ehkä yllätys, kun kuitenkin ensimmäistä kertaa helmien kanssa pelasin. Tässä vaiheessa neulominen alkoi ehkä muutenkin olla taas kivaa, ekoilla etapella puursin jotenkin niin veren maku suussa, ettei ollut enää oikein hauskaakaan. Nelosetapin random drawing-arvonnassa voitin lankavyyhdin!

 

Vitosetapilla oli vuorossa "käärme"sukat. Uutta oli kirjoneuleen tekeminen yksittäisillä langanpätkillä ikään kuin intarsiana. Muuten mitään suurempaa uutta ei ollut. Näistä sukista tuli vaatimusten vuoksi ihan liian isot, joten pienensin nämä jälkeenpäin omiin jalkoihini sopiviksi. Tässä vaiheessa neiti kisajalan motivaatio oli nollissa eivätkä sukat edes olleet hänen kokoaan, joten lopulta otettiin miehen kanssa pihalla pikaräpsyt eikä kyllä kuvapaikkaa tullut, enkä kyllä olisi halunnutkaan.

 

 

Näiden neulominen oli kyllä ihan hauskaa ja sijoitus oli taas 7.

 

Viimeinen etappi alkoi kannaltani huonona ajankohtana yöllä, kun olimme reissussa. Malli on ihan ok, kirjoneuletta jälkikäteen tehtävällä kantapäällä. Alun ja tekovaiheen fiilis oli osittain vähän plääh, enkä tykännyt osasta kirjoneuleraidoista, kun niissä oli makuuni liian pitkät langanjuoksut. Lopputuloksesta tuli kuitenkin yllättävän kiva ja tykkään sukista kovasti. Kuvaäänestyspaikka tuli vielä tällä etapilla ja tällä kertaa sain 33 ääntä ja tulin toiseksi 8 äänen erolla voittajaan. Vähän sai jännittääkin, kun vuorotellen johdimme äänestystä. Mukavaa, että sain kokea senkin.

 

 

Viimeisellä etapilla sijoitus oli 17.

 

Hauskaa oli ja ihanaa oli, että voitin yhden lankavyyhdin siinä arvonnassa. Yleensä meikäläisellä ei ole arpaonnea ja nyt voitin tässä ja myös TitiTyyn kesäkal-arvonnassa! Pitäiskös lotota...

 

Kuviin panostimme tyttären kanssa alusta saakka yhteistyössä ja koimme monia hauskoja hetkiä tyttären melkein hypätessä sukkien kanssa mereen taituroidessaan eri asennoissa. Perhe kannusti ja iloitsi muutenkin mukana. <3 Koko kisassa sijoitukseni oli 16. eikä siihen voi olla kuin todella tyytyväinen. Jos ei ihmeitä tapahdu, niin ensi vuonna uudestaan!

 

Stage Six - Nordic Stripes

Se on loppu nyt! Olo on sekä iloinen että haikea!

 

Malli: Nordic Stripes By Tobi Beck.

Langat: SweetGeorgia Tough Love Sock (harmaa), Cascade Heritage (musta ja valkoinen), Fleece Artist Trail Sock (turkoosi) ja Madelinetosh tosh sock (tummansininen).

Menekki: Yhteensä 89 g.

Puikot: 2,5 mm.

 

 

Elämäni ensimmäinen Tour-de-Sock on sisältänyt monenlaista kokemusta. Alkuun hämmennystä, kun tuntui siltä, etten osaa lukea ohjeita ollenkaan ainakaan kiireessä. Välillä neulomisen riemua, välillä hampaidenkiristystä. Uuden oppimista melkein jokaisen sukkaparin kohdalla, hauskoja kuvaussessioita tyttären kera. Yhteisöllisyyttä Ravelryn ihanassa Kahelit-ryhmässä, jonne olen mennyt joka aamu melkein ensimmäiseksi herättyäni. Avuliaita ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua niin neuvoin kuin välineinkin. Itsensä haastamista. Takapuolen puutumista ja sormien kipuja. Yllättävää kilpailuhenkisyyttä, jota en tiennyt itsessäni olevankaan. Voisin osallistua toistekin.

 

 

Viimeiselle etapille etukäteen annetut lankamäärät olivat melko suuria ja etukäteen arvailtiin, että tulossa olisi ohje vähintäänkin kirjoneulepolvisukille. Määriä tarkennettiin ennen julkaisua ja tällainen kirjoneule/raitasukkaohje sieltä sitten putkahti.

 

 

Olimme risteilyllä sinä yönä, jona ohje julkaistiin, mikä hiukan kismitti. Ohje julkaistiin klo 1 yöllä, ehkä hyväkin, etten ollut kotona. Katsoin ohjeen aamulla laivalla ja mietin kotimatkalla lankavaihtoehtoja. Etukäteen olin kerinyt täysiä vyyhtejä, mutta lopulta malli olikin sellainen, että päätin käyttää jämälankoja.

 

 

Aloitin neulomisen n. klo 9. Homma eteni jouhevasti ja ohje oli selkeä. Sukat aloitettiin kärjestä ja niissä on jälkikäteen neulottava kantapää. Sekin oli joulukalenterisukista onneksi entuudestaan tuttu. Hulluudessani väsymyksen painaessa ja suomalaisella sisulla sain sukat valmiiksi seuraavana yönä klo 4.20. Ajattelin, että koska kyseessä on sentään koko kisan viimeinen etappi, voin uhrata yöuneni. Sitten otin pikaiset räpsyt kisaemännälle ja sainkin saman tien vastauksen, että ovat ok. Seuraava päivä olikin sitten vähän sumuinen.

 

Hauskaa Tourissa on ollut seurata, miten erilaisia sukkia syntyy samasta mallista.

 

 

Halusin näistä viimeisistä sukista sinisävyiset, ajatus oli, että kaikki tour-sukat olisivat erivärisiä. Värivalinta oli lopulta tosi onnistunut, tai itse ainakin pidän siitä. Lisäksi sain jämiä kulumaan, mikä on aina hyvä. Sukista tuli kastelun ja pingotuksen jälkeen juuri sopivat omiin jalkoihini. En juuri mittaillut matkan varrella sopivuutta, joten se oli mukava yllätys.

 

Osa kirjoneuleraidoista oli todella helppoja, osassa oli tosi pitkät juoksut, mikä on ärsyttävää. Sijoitukseni tällä etapilla oli 17. Olen tyytyväinen! Kisan voitti luonnollisesti suomalainen, kuinkas muutenkaan!