Iloa!

Kesäloman kunniaksi lähdin lopultakin käymään lähikaupungissa, Salossa, Ilossa.

Pitkään sain rauhassa katsella ja tutustua lankoihin, mitä arvostan. Ystävällisesti kyllä tiedusteltiin avun tarvetta. Kaikkea ihanaa Ilossa kyllä myytiinkin, onneksi ei ole ihan lähellä. ;-)

Pitkällisten harkintojen jälkeen päädyin seuraaviin ostoksiin.

Valitseminen ei ollut ihan helppoa. Tai ehkä sittenkin. Ylin kerä on Hedgehog Fibresin sukkalankaa, väri on Genie. Tytär on toivonut sukkia, joissa on kaikkia pastellivärejä, joten tämä on näitä sukkia ajatellen ostettu. Yksi sukka onkin jo valmiina ja samalla testasin myös noita Chiaogoo-puikkoja, joita on kehuttu. Eikä suotta! Metallisilla puikoilla en itse ole aikoihin neulonut, mutta nämä yhdistettynä tuohon jämäkkään kaapeliin ovat kyllä aika miellyttävät työvälineet.

Keskimmäinen on Primrose yarn co. Luscious Sock-lankaa värissä Full Moon Banshee. Ihanan pastellista sekin ja ilmeisesti Ilo on sen ainoa suomalainen maahantuoja. Kaikkea uutta pitää kokeilla.

Apple Tree Knitsin Socklove fingering gradient-lanka jotenkin myös kutsui. Myös tämä on ilmeisesti Suomessa vain Ilossa (vai Ilolla?) myynnissä. On hyvä idea, että molemmille sukille on jo valmiiksi oma keränsä, jolloin samanlaiset sukat on mahdollista saada. Tämä väri on Cherry Blossom.

Ilolla on myös nettikauppa. Ja mainostan ihan omasta halustani tässä.

Yhtenä päivänä pidin kerimistalkoot ja kakutin lähes kaikki sukkalankavyyhtini. Nyt on helppo ottaa lankoja puikoille. Yllättäen lähes kaikki vyyhdit käyttäytyivät nätisti. Parin kanssa oli ongelmia.

Kysymys ja hankintoja

 Olen kahdella eri kertaa ostanut Madelinetoshin Prairie-lankaa värissä Jade. Ja sen huomaa. Haluaisin tehdä näistä puseron tai takin, mutta se tietysti edellyttää raidoittamista värieron ollessa noin suuri. Miten tiheitä raidoituksia kannattaa käyttää vai onko väriero teidän mielestä liian suuri? 2 kerrosta per väri?

Hiljattain päätin hankkia itselleni suomalaista alkuperää olevat Laine-lehdet. Onneksi hankin! Todella ihanat ja ajatellut lehdet ja kivoja, ajattomia malleja! Suosittelen.

Samalla päätin olla muodikas ja ostin tuollaisen kukertavan roiskevärjätyn kerän. En ole niihin oikein vielä syttynyt, mutta kaikkea voi kokeilla ja tämä oli kutsuva. Lanka on Walkcollectionin Tough Sockia värissä Peonies.

Tukuwoolia

Hiljattain Tukuwool tiedotti lopettavansa toimintansa ja myyvänsä varastonsa puoleen hintaan. Pitkään aikaan en ole lankaa ostanut, koska neulomisaikaakin on vähän, mutta nyt oli pakko toimeentua. Kahdessa erässä kotiutin Tukuwoolilta nämä kaunokaiset. Värit ovat aivan mahtavia yksin ja yhdessä.

 

 

Omistin ennestään neljä vyyhtiä tätä lankaa, mutten ollut ehtinyt niitä vielä edes testata. Nyt on kunnollinen varasto testattavaksi. Aion tehdä näistä raidallisen neuletakin itselleni, jotta kauniit värit pääsevät näkyville ja oikeuksiinsa.

 

 

Tässä koko porukka.

 

Tarinalla oli onnellinen loppu: Titityy jatkaa Tukuwoolin toimintaa. Hienoa!

Hiljaiseloa

Blogi ei ole kuollut, vaikka sellainen vaikutelma saattaa syntyä. Elämä tuli eteen monella suunnalla ja aikaa neulomiseen on tällä hetkellä todella hintsusti. Tavoitteena on saada oma Dexter-neuletakki ja pojan neuletakki valmiiksi tämä vuoden puolella, katsotaan, kuinka käy.

Tämän ihanuuden halusin teille nyt esitellä.

 

 

Voitin kesällä Tour-de-Sockin arvonnassa (random drawing) yhden lankavyyhdin. Tällainen ihanuus saapui sitten viime viikolla. Lanka on sweetgeorgian cashluxe fine, merinoa, kashmiria ja nylonia. Nam. Väri on Blood orange.

Dexter

 

 Ostin jo keväällä langat tyttären villatakkiin. Kesällä katselin ohjeita ja päädyin ehdottamaan tyttärelle tätä simppeliä mallia ja se kelpasi.

 

Malli: Dexter By Isabell Kraemer, maksullinen ohje.

Lanka: Drops Baby Merino, vaaleanruskea.

Menekki: 270 g.

Puikot: 3,5 ja 3,75 mm.

 

Tein koon XS mukaan. Tytär tykkää tyköistuvista ja lyhyistä takeista. Alusta asti sovittaen saattoi päätellä, että koosta tulee täsmälleen sopiva, ja niin tuli.

 

Ohje oli hyvä ja maksoin siitä mieluusti. Ohjesivun punainen takki on todella ihana ja olen ajatellut tehdä tällaisen itsellenikin punaisesta kauan marinoituneesta Felted Tweedistä, jota olen säästellyt jotain ihanaa varten. Kaikki ohjeessa oli hyvin mietitty ja mielenkiinto pysyi yllä, vaikka olikin paljon sileää. Jopa nappilistat onnistuivat kertaheitolla, vaikka ne yleensä ovat hankalia. Tykkään noista kuvioinneista ylhäällä ja alhaalla. Nurjalla silmukalla tehtävät sivu- ja hihasaumat ovat myös hienot. Neuletakkihan on muuten täysin saumaton. Parhautta.

 

 

Dropsin Baby Merino oli myös riittoisaa ja miellyttävää neuloa. Kastelin neuleen kunnolla valmistumisen jälkeen ja levitin KnitPron "palapelialustalle" kuivumaan. Asettelin sen vain muotoonsa, en sen enempiä pingottanut. Pelkäsin kovasti takin venähtävän pilalle, mutta niin ei käynyt. Neulepinta tasoittui siistiksi.

 

 

Tytär halusi muoviset napit. Reiät ovat vähän liian isot (tein 9 ohjeesta poiketen, käskettiin tehdä 10), mutta tuskin paljon pitää takkia kiinni. Pienennän reikiä, jos tulee tarvetta.

 

Paras kommentti oli, että tämän kanssahan voisi mennä kouluunkin. :)

 

 

Minun mielestäni tämän kanssa voisi mennä IHAN MINNE VAAN. Nih.

 

TitiTyy järjesti kesäKALin Ravelryssa, johon osallistuin vaatimattomalla 1,4 km lankaa. Arpaonni kuitenkin osui ja näin ihana setti saapui eilen postissa.

 

 

KIITÄN!



Kilometrejä

Tänään kerin ainakin pari kilometriä lankaa vyyhdeiltä kakuiksi. Keriminen on välillä kivaa, välillä ei. Tällä kertaa kerin Väinämöistä, Wollmeisea, Casbah Sockia ja Scrumptious Lacea. Näistä Wollmeise ja Scrumptious käyttäytyivät suht nätisti, kun alkuun pääsi. Väinämöinen takkusi jonkin verran ja Casbah levähti ihan käsiin. Välillä mietin, onko vika itsessäni, mutten usko. Pyrin laittamaan vyyhdit suoraan ja tasaisesti vyyhdinpuulle, leikkaan vyyhtiä kurissa pitävät langat pois, etsin pään ja aloitan. Toisinaan näyttää siltä, että joku rantu on jäänyt pois kurinpitolangoista ja sitten homma meneekin aikas vaikeaksi. Nyt jouduin mm. irroittamaan kerijän pidikkeestään ja jonkin matkaa pujottelemaan sitä lankojen välistä, että sain langan kulkemaan. Ei kallista lankaa viitsisi pätkiäkään kokoajan. Viime viikolla oli ongelmia Tuulen Tyttärenkin kanssa; vyyhti oli aivan liian suuri vyyhdinpuulle ja tämä ei ainakaan helpottanut kerimistä...

Muuten vyyhdinpuut ja kerijä ovat kyllä oikeat luottoystävät minulle. 

Tällaiset kakkuset tällä kertaa.

Nämä kerimällä valmistaudun ti-ke-yönä alkavaan Tour-de-Sockin kuudenteen ja viimeiseen etappiin. Ehkä joku näistä pääsee kisaan mukaan tai sitten ei. Pitää ensin nähdä, minkälaisesta mallista on kyse. 

Teetä, iloa ja lankoja

Lähdimme miehen kanssa kesäretkelle pääkaupunkiin. Löysin ilokseni netistä Mariankadulla sijaitsevan Maisonet-liikkeen, jossa myydään useita eri laatuja Kusmi-teetä. Olen suuri Kusmi-teen ystävä, suosikkini ovat Prince Wladimir ja Anastasia. Liikkeessä oli ystävällinen palvelu, hinnat olivat hyvää tasoa ja lähdin kaupasta onnellisen tuon maailman hienoimman paperikassin kanssa.

 

 

Ostin tuon hopeanvärisen laatikon, jossa on teepusseja eri makuja (psst myös Imperialia) ja sitten vihreää jasmiiniteetä ja mustaa suklaa-minttuteetä. Niitä en ole vielä kokeillut. Meidän perheessä aikuiset juovat pelkästään teetä ja jostain syystä mies inhoaa Kusmin mustia teelajeja. Nooh, enemmän mulle.... Vihreät lajit menevät sentään hänellekin.

 

Kusmi on teenä aika vahvaa, mikä on parasta. Itselleni huonoin mahdollinen teekokemus on:

 

 pienessä kupissa haaleaa vettä vähän yli puolivälin ja siinä Liptonin perusteepussi, josta tulee hädin tuskin väriä eikä ainakaan makua.

 

Näissä aromit suorastaan hyppäävät nenälle, kun purkin avaa. Lisäksi olen huomannut, että aromit myös säilyvät hyvin metallipurkeissa ja siksi meillä kaikki teet pidetään peltipurkeissa avaamisen jälkeen. Juomme toki muutakin. Paras perustee on Nordqvistin Keisarin morsian, aina hyvä. Vihreistä suosikkini oli pitkään Twiningsin Green earl grey, mutta sitä ei näytä enää saavan irtoteenä lainkaan. Nyyh. Joitakin korvaavia versioita on, mutta en pidä niistä yhtä paljoa. Pussiteenä sitä vielä saa.  

 

  

Stockmannilla myytiin Helsingissä näköjään myös noita isompia Kusmi-purkkeja joitakin lajeja. Turussa on ollut myynnissä vain viiden pikkupurkin settejä. Stockmannin hinnat olivat Maisonetia korkeampia. Stockmannilta ostinkin sitten tällaista toista ranskalaista teetä yhden setin. Siinä on kolme mustaa ja kolme vihreää teelaatua. Tuoksut näissäkin olivat aika mahtavat. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että Ranskassa tehdään hyvää teetä. Vaikka britit juovat teetä paljon, siellä ei juuri mauilla mallata. Perustee on tosin siellä todella hyvää, oli sitten kyse melkein mistä tahansa merkistä. Ihan toisesta maailmasta kuin meidän Liptonit.

 

Mitään muuta vikaa näissä ei ole kuin se, että kauniita purkkeja kertyy pinotolkulla ja miehellä menee hermot. :-D

 

 

Päivän toinen varsinainen kohde oli snurre, jossa en ollut aiemmin käynyt. Aivan ihana lankakauppa hiukan Kampin takana. En tahtonut aluksi millään löytää sitä, mutta onneksi löysin. Myyjä oli sympaattinen ja palvelu hyvää. Ongelmana oli lähinnä, että mitä EN osta.

 

 

Lopulta päädyin tähän kvartettiin. Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Valaan laulu, Malabrigon Sockia värissä Cote d´Azure, Väinämöinen sportia värissä Ärjy ja Tukuwoolia hennon roosana.

 

Valaan laulua olen aina ihaillut, samoin Ärjyä. Malabrigot saapuivat kauppaan mun siellä ollessa. Kylläpä oli tuuri ja aivan ihania värejä, oli todella vaikea valita.

 

Olipa kiva päivä!

Kaksi kärpästä ja niin edelleen

Lempikauppani TitiTyy ilmoitteli viime viikolla lähtevänsä Vaasaan ja koska olin sinne menossa itsekin, kävi heti mielessä, että lankaa voisi ostaa. En ehtinyt Vaasan PopUp-storeen, mutta Tiina ystävällisesti roudasi tilaamani langat minulle silti, iso kiitos!

 

 

Kun tein alkuvuodesta lankainventaarion, huomasin, kuinka vähän minulla on ei-värikkäitä (musta, valkoinen, ruskea, harmaa) lankoja ja olen tämän nyt yrittänyt muistaa lankahankintoja tehdessäni. Kieltämättä kaikki värikkäät langat, eritoten punaiset ja vihreät, huutelevat mun nimeäni nettikaupoissa, mutta niitä kyllä löytyy kotoa ja olen yrittänyt pitää pään kylmänä.

 

Ylimmät jo kerityt Cascaden Heritaget ovat tiettyyn tarkoitukseen valitut. Holst Garnin Highland-sukkalangalle ei ole vielä tarkoitusta, mutta se on ollut monet kerrat jo ostoskorissa odottelemassa. Ensituntuma on todella pehmoinen.

 

Koska Vaasan reissu oli muutenkin onnistunut, pääsen vielä keväämmällä ihan oikeaan TitiTyyhyn hypistelemään. Mikäs sen mukavampaa!