Lomalla ajattelin tehdä keskeneräisiä valmiiksi, kun ei ollut mitään ihmeempiä suunnitelmia. Niinpä kaivoin esiin tämän heinäkuussa aloittamani villatakin. Takin muistan aloittaneeni, kun seutuni Anttila lopetti ja löysin mukavan värisiä Florica-keriä alelaarista juuri riittävästi. Alkuinnostuksen jälkeen homma lopahti ja takki jäi puolivalmiina odottelemaan laatikkoon.
Malli:
Paulie, ilmaisohje Ravelryssa.
Lanka: Novita Florica, petrooli ja ruskea.
Menekki: Yhteensä n. 360 g.
Puikot: 3 mm.
Paulie on yksinkertainen ja hyvin istuva malli ainakin mulle. Koko tässä on hiukan sovellettu, jotain M- ja L-kokojen väliltä, en enää oikein muistakaan kaikkia alun sovelluksia. Hihoista tuli ehkä hiukan liian pitkät, mutta toisaalta ne tuntuvat ihanan lämpimiltä.
Kuvissa takki on itseni ja tyttäreni päällä. Tyttärelle se on liian iso, mutta hän halusi myös poseerata, ja poseerasikin aikalailla itseäni paremmin. Hän myös oli sitä mieltä, että blogikuvien ei pitäisi olla päättömiä, koska niin olisi kiinnostavampaa blogia lukea. Katsottuani miehen minusta työpäivän jälkeen ottaneita väsyneitä ja elähtäneitä kuvia päätin kuitenkin jättää oman naamani pois ja tyttären kauniin naaman ihan vain periaatteesta. Tyttärelle voisin kyllä joskus tämän samaisen takin tehdä myös, jos saan aikaiseksi.
Saatuani takin lopulta valmiiksi i-cord-päättelyineen kaikkineen, kastelin ja pingotin sen tyytyväisenä. Seuraavana aamuna irrotin sen patjasta ja kauhistuin. Kaulus oli mennyt ihan hirveäksi, en jotenkin ollut yhtään huomannut, että se meni ihan vinoon. Lopputulos oli tällainen:
Hetken jo mietin, että tää oli tässä, mutta koska takki muuten tuntui käsittelyn jälkeen tosi pehmoiselta ja tasaiselta, sisuunnuin, purin lähes koko reunuksen ja tein sen uudestaan. Onneksi, koska takista tuli tosi käyttökelpoinen. Alkuperäinen kaulushan oli muutenkin ihan liian iso, joten lisäsin kerroksia vielä siihen. Ja kääntökauluksen jätin alunperinkin kokonaan pois, koska aiemmin tekemässäni
Pauliessa en siitä tykännyt ja sitä sai koko ajan asetella. Aiemman Paulien i-cord-reunus jäi myös liian löysäksi, joten tällä kertaa tein rauhassa tiukempaa jälkeä.
Edellisessä postauksessa esittelemistäni Karnaluksin tuliaisnapeista yhdet sopivat tähän todella hyvin, joten niillä mentiin.
